Historia

O.A. Aho Oy: Vuodesta 1925 tähän päivään

Linja-autoliikenne O.A Aho Oy on vuonna 1925 perustettu perheyritys, joka harjoittaa nykyisin maaseutuliikennettä Pohjanmaalla sekä pikavuoroliikennettä reitillä Kokkola-Tampere. Lisäksi yritys järjestää tilausajoliikennettä kotimaassa ja ulkomailla.

Ensimmäiset autot

Liikennöiminen alkoi vuonna 1925 taksiautolla. Matkoja tehtiin Räyringistä Kokkolaan viikoittain pari-kolme kertaa. Säännöllisiä aikatauluja ei vielä ollut, vaan matkaan lähdettiin tarpeen mukaan, kun autolasti täyttyi. Hevosaikakauden tarpeisiin rakennettu maantie oli kapea ja kaikkea muuta kuin autoliikenteelle sopiva. Vastaantulevat hevoset saattoivat pillastua ja nousta pystyyn auton kohdatessaan. Matka Kokkolaan kesti kolme tuntia.

Vähitellen matkustajamäärät lisääntyivät ja vuonna 1929 Aho hankki 14-paikkaisen Reo -merkkisen linja-auton. Uuden auton myötä perustettiin myös ensimmäinen linja, jota ajettiin aluksi yksi vuoro kumpaankin suuntaan välillä Räyrinki-Kokkola. Vähitellen muodostui myös aikataulun mukainen liikenne; Räyringistä pyrittiin lähtemään aamukuudelta ja Kokkolasta takaisin iltapäivällä kello kolme. Liikennöinti ei ollut pelkkää ihmisten kyyditsemistä vaan mukaan laitettiin jos jonkinlaista asiaa kaupungissa toimitettavaksi. Osa tuon aikaisista autoista olikin ”sekajunia”, joissa auton alkupäässä oli umpinainen hekilötila ja perässä kuormalava. Kuljettajan mukaan saatettiin laittaa mallitilkku kankaan ostamiseksi, nappeja, jollaisia oli haettava lisää ja paljon muuta. Takaisin palatessa piti muistaa jättää kullekin omansa.

Kovin paljoa ei nykyisten linja-autojen varustelutasosta 1930-luvun autoista löytynyt. Pehmustetuilla penkeillä sentään istuttiin, mutta lämmityslaitteiden tulikuumat putket, joissa pakokaasu kiersi, saattoivat aiheuttaa ikäviä yllätyksiä nahkajalkineille. Auton hallintalaitteet olivat mekaanisia ja vaihdetangon käsittely vaati hyvän tuntuman synkronoimattoman vaihdelaatikon välityssuhteisiin. Kuljettajan kättä tarvittiin sadeilmalla myös tuulilasinpyyhkijän käyttämiseen.

Vuoden kuluttua ensimmäisen linja-auton hankkimisesta Aho osti myös toisen linja-auton ja palkkasi ensimmäisen vieraan kuljettajan. Myös Armas Ahon ura oli alkanut palkkakuljettajana perheessä, josta taksiautoilijayrittäjä oli lähtenyt Amerikkaan.

Sota-ajan haasteet

Talvisotaan Aho sai komennuksen ambulanssin kuljettajaksi sairasautokomppaniaan Rukajärven suunnalle. Autokin oli tuttu; toinen linja-autoista oli määrätty armeijan käyttöön ja omistaja kuljettajaksi. Penkit riisuttiin linja-autosta pois ja tilalle rakennettiin telineet sairaspaareja varten.

Sota ja sitä seurannut bensiinin säännöstely toi häkäpöntöt voimanlähteeksi.
Uloimpana auton perässä oli raskas häkäkaasupoltin ja katolla muutama säkki hiiliä tai puupilkkeitä, joita Kokkolaan mentäessä kului pari säkillistä. Välillä oli käytävä lisäämässä polttoainetta ja kolaamassa poltinta. Sota aiheutti viimein huutavan rengaspulan. Renkaiden korjaus
ja vaihto oli matkan aikana jokapäiväistä puuhaa. Häkäkaasulla moottorista ei saanut samaa tehoa kuin bensiinillä eikä ollut harvinaista, että talvikeleillä ja kelirikon aikana täpötäyden auton matkustajat vastamäessä saattelivat kävellen autoa pahimpien paikkojen yli.

Sota-aikana matkustajamäärät lisääntyivät. Uutta kalustoa ei saatu, mutta sinnikäs yrittäjä puursi eteenpäin. Auto oli usein niin täynnä, että käytävälläkään ei enää mahtunut seisomaan. Siitäkin huolimatta kaikki otettiin kyytiin, eikä ketään jätetty tienvarteen.

”Menkää sinne perälle” viittasi Armas, kun oli saanut oven vaivoin suljettua kaikessa ahtaudessa. Kerran jouduttiin vaihtamaan moottoriin uusi mäntä kesken matkan kovassa pakkasessa. Matkustajat odottivat läheisessä kahvilassa ja vaikka remontti kesti kuusi tuntia, kukaan ei murissut matkan viivästymisestä. Pääasia, että päästiin perille.

Vähitellen ”Ahon Armhan” autoista tuli käsite, jonka kaikki Vetelin jokivarren asukkaat tunsivat. Myös Kokkolan lähistön työssäkävijöille Ahon bussit edustivat paikallisliikennettä. Tiedettiin, että kaikista vaikeuksista huolimatta Ahon autot ajavat aina.

Alalla oli sodan jälkeen kovaa kilpailua ja varsinkin koululaiskuljetuksista taisteltiin jopa kyseenalaisin tavoin. Ahon kuljetuksista kanneltiin liikenneministeriöön asti kilpailijoiden toimesta. Kantelut todettiin kuitenkin aiheettomiksi. Kilpailijoita alkoi ilmaantua alueelle myös muualta Suomesta.

Autohallin tulipalo 1950-luvulla oli yritykselle kova isku. Tulipalossa tuhoutui useita linja-autoja ja huoltokalustoa, mutta sekään ei yrittäjää lannistanut. Päivittäistä linjaa jatkettiin ensin Vimpeliin ja lopulta Seinäjoelle saakka. Siitä kehittyi linjavuorojen eräs perusreitti.

1960-luvulla kehitettiin tilausperusteinen turistiliikenne, joka toimi aluksi Suomessa ja laajentui siitä ensin naapurimaihin ja lopulta Keski-Eurooppaan asti.

Sukupolvelta toiselle

Vuonna 1966 Armas Aho luovutti yrityksen poikansa haltuun, mutta perusautoilijana halusi ajaa ainakin kerran päivässä, tavallisesti Kokkolan myöhäisvuoron. Veteraaniautoilija kohtasi lopulta kuolemansa sananmukaisesti saappaat jalassa. Kerran myöhäisvuoron auto ei ilmestynytkään Kokkolan linja-autoaseman lähtölaiturille, ja kun syytä haettiin, löydettiin vanha autoilija matkansa päähän joutuneena kuljettajan istuimelta.

Armas Aho kuului siihen yrittäjäpolveen,
joka rakensi nykyaikaisen joukkoliikenteen perustaa omalla alueellaan. Hän oli myös perustamassa Linja-autoliiton Kokkolan paikallisosastoa ja kuului sen johtokuntaan alusta alkaen. Tasavallan presidentti myönsi hänelle Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitalin kultaristein 6.12.1966. Keskuskauppakamarin hopeisen ansiomerkin hän sai 23.7.1953 ja kullatun 5.6.1958. Linja-autoliiton hopeisen ansiolevykkeen tunnustuksena liikenteen hyväksi suoritetusta arvokkaasta
työstä hän sai kuukautta ennen kuolemaansa, 10.3.1969.

Vuonna 1966 perheyrityksellä oli päivittäisiä linjavuoroja Vetelin ja Kokkolan välillä seitsemän. Yksi linja kulki päivittäin Vetelistä Seinäjoelle ja koululaisvuoroja oli Perhonjokilaaksossa viisi. Samana vuonna Armas oli ostanut Åke Sanbergin liikenteen Kaustiselta. Myös liikenneluvat siirtyivät virallisesti Armaalta Osmolle.

1960 – 1970 lukujen vaihteessa lisääntyivät tilausajot. Osmo Aho ryhtyi helsinkiläisen matkatoimisto Euroopan Automatkat Oy:n osakkaaksi ja se järjesti ryhmämatkoja pääasiassa Pohjoismaihin. Myös yhteistyö Scandinavian matkatoimiston kanssa tarjosi tilausmatkoja Pohjoismaihin ja muuallekin Eurooppaan, asiakkaiden ollessa yleensä eri puolelta Suomea. Keikat Euroopassa olivat yleensä pitkiä; auto kuljettajineen saattoi viipyä matkalla useita kuukausia, matkustajien vaihtuessa “lennosta”. 70-luvulla Ahon bussit veivät myös tilausajona monia muuttokuormia Keski-Pohjanmaalta Ruotsiin.

Vuonna -79 vajaa kolmannes liikevaihdosta saatiin säännöllisestä linjaliikenteestä,
toinen koululaiskuljetuksista ja reilu kolmannes tilausajoista. Liikenteessä oli tuolloin 9 isoa linja-autoa, taksibussi sekä avolavapakettiauto. Yrittäjäpariskunnan, Helvin ja Osmon lisäksi palkkalistoilla oli 14 vakituista työntekijää.

Yritys laajentuu

1980-luvulla Ahot ostivat Uuno Hakolalta vanhat Viljo Karvosen linjat. Kaupassa siirtyivät Aholle Halsuan ja Kaustisen koulukyyditysten lisäksi
Perho-Kokkola linjavuoro, neljä linja-autoa sekä autojen kuljettajat työntekijöiksi. Kaupan myötä jokilaakson bussiliikennettä voitiin suunnitella paremmin ja hoitaa hallitummin. Vuosikymmenen loppupuolelle tultaessa yksilöautoilun lisääntyminen ja Kokkolan tehdastyöpaikkojen väheneminen aiheuttivat linjaliikenteen kannattavuuden heikkenemistä, useita vuoroja jouduttiin supistamaan ja jopa lakkauttamaan kokonaan. Ahon yrityksessä panostettiin yhä enemmän tilausliikenteeseen ja yhteistyö Hassen matkatoimiston kanssa poikikin yritykselle työtä pitkäksi aikaa; lentokenttäkuljetuksia maakunnista isoille kentille ajettiin 1980-luvulta aina vuoteen 2002 saakka.

Vetelin kunnan yrittäjäpalkinnon Osmo ja Helvi Aho vastaanottivat vuonna 1986. Uusi, ajanmukainen linja-autohalli valmistui Räyrinkiin 1987.

Vuonna 1988 aloitettiin pikavuoroliikenne reitillä Kokkola-Tampere-Helsinki. Vuoro oli tuolloin aloittaessaan Suomen pisin yksittäinen suora linjaliikennevuoro.

Osmo Aho jäi yrityksestään osa-aikaeläkkeelle 1994 ja vuonna 1997 kommandiittiyhtiöstä tuli Linja-autoliikenne O. A. Aho Oy ja yrityksen toiminnassa mukana olivat tuolloin Helvi Ahon lisäksi myös jo kolmannen polven autoilijat
Esko, Minna ja Kirsi.

Vuonna 2004 Osmo luopui yrityksensä omistuksesta ja yrittäjiksi ryhtyivät puoliso Helvi Aho sekä lapsista Kirsi ja Esko. Kokonaan sivuun toisen polven liikenneyrittäjä ei malttanut jäädä, vaan hän seurasi vuosikaudet tiiviisti jälkikasvun toimia kotoaan käsin. Pitkän ja merkittävän työn yrittäjänä tehnyt Osmo Aho kuoli 14.06.2016.

Kiitos kuljetuista kilometreistä ja tervetuloa matkoille mukaan!

Linja-autoliikenne O. A. Aho Oy
Palokankaantie 55, 69820 Räyrinki
p. 020 7969 880 // 040 0260 999 (toimisto klo 9-16) osmoaho@osmoaho.fi